Termistöä

Autonominen hermosto on kehon "autopilotti", joka säätelee tahdosta riippumattomia elintärkeitä perustoimintoja kuten sydämen sykettä, verenpainetta, hengitystä, lämmönsäätelyä ja ruoansulatusta. Se jakautuu kahteen osaan: sympaattiseen hermostoon, joka valmistelee kehoa toimintaan (stressi, taistele tai pakene- reaktio), ja parasympaattiseen hermostoon, joka rauhoittaa ja palauttaa kehon lepotilaan. Nämä kaksi järjestelmää tasapainottavat toisiaan optimaalisen toiminnan varmistamiseksi..  

Faskia (lihaskalvo) on koko kehon kattava sidekudosverkosto, joka ympäröi ja yhdistää lihaksia, elimiä, verisuonia ja hermoja, muodostaen kolmiulotteisen järjestelmän, joka tukee liikettä, voimansiirtoa ja asentoa. Se koostuu kollageenista, elastiinista ja vedestä, ja sen liukuminen kerrosten välillä on tärkeää. Faskian kireys, joka johtuu usein liikkumattomuudesta tai toistuvista liikkeistä, voi aiheuttaa kipua ja liikerajoituksia, mutta sitä voi helpottaa liikunnalla, venyttelyllä, juomalla ja faskiakäsittelyillä 

Hermosto on elimistön viestintä- ja säätelyjärjestelmä, joka koostuu keskus- (aivot ja selkäydin) ja ääreishermostosta, säädellen kaikkea tiedostetusta liikkeestä automaattisiin toimintoihin sähköisten signaalien ja kemiallisten välittäjäaineiden avulla, ja se on elintärkeä ajattelulle, muistille ja perustoiminnoille.

Hermoston säätely tarkoittaa kehon ja mielen tasapainon palauttamista, erityisesti autonomisen hermoston (sympaattinen "toiminta" ja parasympaattinen "lepo") tasapainottamista, ja siihen liittyy ylivireystilan tai alivireystilan tunnistaminen ja rauhoittaminen. Sitä voi edistää tietoisella läsnäololla, hengitysharjoituksilla, rauhallisella liikkeellä, luonnossa liikkumisella, kosketuksella, riittävällä unella, säännöllisellä ruokailulla ja stressinhallinnalla, jotta hermosto palaa "turvan tilaan".  

Klassinen hieronta on perinteinen hoitomuoto, jota käytetään lihasjännitysten laukaisemiseen, kivun lievittämiseen ja rentoutumiseen. Perusotteita on viisi tai kuusi: sively, hankaus, puristelu (pusertelu), taputus, täristely (täristys) ja ravistelu, joita käytetään asiakkaan tarpeen ja hierottavan alueen mukaan rentouttamaan lihaksia, lievittämään jännitystä ja parantamaan verenkiertoa, mutta otteiden voimakkuus ja yhdistely on aina yksilöllistä. Nämä perusotteet muodostavat kokonaisuuden, joka vaikuttaa sekä kehoon että mieleen, ja ne voidaan kohdistaa spesifisti esimerkiksi urheiluhieronnassa tai yleisesti hyvinvointiin.

Krooninen kipu on yli 3–6 kuukautta kestänyttä, pitkäaikaista kipua, joka jatkuu kudosvaurion normaalin paranemisajan jälkeen, ja siihen liittyy usein fyysistä ja henkistä kuormitusta, kuten unettomuutta, stressiä ja mielialan laskua. 

Yleisimpiä syitä ovat selkävaivat ja nivelrikko, mutta taustalla voi olla hermovaurioita tai psykofyysisiä tekijöitä. Hoitoon kuuluvat usein lääkkeet, fysioterapia ja psykologiset keinot, painottaen kokonaisvaltaista lähestymistapaa.  

Palautuminen on prosessi, jossa keho ja mieli palautuvat kuormituksen jälkeen tasapainotilaan (homeostaasiin), täydentäen fyysisiä ja psyykkisiä voimavaroja; se on välttämätöntä toimintakyvyn ja hyvinvoinnin ylläpitämiseksi, ja siihen kuuluvat uni, lepo, ravinto, liike sekä henkinen irtautuminen kuormittavista tekijöistä, kuten työstä. Riittävä palautuminen edellyttää tasapainoa kuormituksen ja levon välillä, ja se tapahtuu myös päivittäisten taukojen, harrastusten ja sosiaalisen kanssakäymisen kautta, ei pelkästään unen, vaan myös aktiivisten keinojen avulla 

Psykofyysinen fysioterapia on fysioterapian erikoisala, joka tarkastelee kehon ja mielen erottamattomuutta ja niiden välistä vuorovaikutusta kokonaisvaltaisen toimintakyvyn edistämiseksi, hyödyntäen kokemuksellista oppimista ja voimavaralähtöisyyttä. Siinä yhdistyvät kehotietoisuuden harjoittelu (hengitys, liike, asennot) sekä keskustelu, jotta asiakas oppii tunnistamaan ja säätelemään kehon reaktioita, tunteita ja stressiä, ja löytämään uusia, toimivampia tapoja reagoida. Apua saa mm. stressiin, uupumukseen, ahdistukseen, kipuihin ja tunnereaktioiden säätelyyn.  

Triggerpiste on lihaksessa oleva pieni, ärtynyt ja usein kovettunut kohta, joka voi aiheuttaa paikallista kipua tai säteilevää kipua kauemmas lihaksesta, kuten päänsärkyä niskan pisteestä. Ne syntyvät lihassäikeiden jäätyä jumiin ja ovat yleisiä syitä tuki- ja liikuntaelinvaivoihin, johtuen usein staattisesta jännityksestä, huonosta ryhdistä, ylirasituksesta tai stressistä, ja niitä hoidetaan manuaalisesti hieronnalla, kuivaneulauksella tai venyttelyllä

Univaikeudet tarkoittavat ongelmia nukahtamisessa, unessa pysymisessä tai unen laadussa, joka johtaa päiväaikaiseen väsymykseen, vaikka olosuhteet nukkumiselle olisivat hyvät; ne voivat olla satunnaisia (stressi) tai pitkäkestoisia (unettomuushäiriö), jolloin ne heikentävät toimintakykyä ja elämänlaatua, ja vaativat usein hoitoa, koska ne voivat liittyä muihin sairauksiin, kuten ahdistukseen tai masennukseen, tai aiheuttaa niitä.  

Urheiluhieronta on pehmytkudosten käsittelyä, joka keskittyy lihasten huoltoon, palautumisen edistämiseen ja suorituskyvyn ylläpitoon, hyödyntäen klassisen hieronnan tekniikoita, mutta usein muokattuna ja kohdistettuna urheilulajiin, harjoituskauden tai kehon tarpeiden mukaan, ja se voi ennaltaehkäistä vammoja ja lievittää kipuja. Se ei ole pelkkää kovaa hierontaa eikä hoidon tarvitse sattua, vaan yksilöllistä "täsmähuoltoa" aktiivisille liikkujille ja myös istumatyöläisille. Hoitomenetelminä myös mm. triggepistehoito, faskiakäsittely, kuppaus tai kinesio- tai kovateippaus. 

Uupumus tarkoittaa syvää, pitkäkestoista henkistä ja/tai fyysistä väsymystä, joka ei mene ohi levonkaan jälkeen, ja se on kehon viesti liiallisesta kuormituksesta ja palautumisen puutteesta, ilmeten mm. voimattomuutena, motivaation puutteena, kyynisyytenä, keskittymisvaikeuksina, eristäytymisenä ja yleisenä toimintakyvyn heikkenemisenä. Se on tila, jossa voimavarat ovat pohjalla, eikä arjen askareista selviä normaalisti.  

Vireystila kuvaa kehon ja mielen virkeyden ja valppauden tasoa, joka vaihtelee unesta aktiiviseen valvetilaan ja on tärkeä toimintakyvylle, keskittymiselle ja tunteiden säätelylle; se voi olla optimaalinen, ylivireä (levottomuus, ahdistus) tai alivireä (väsymys, lamaantuminen), ja sitä säätelee hermosto. Vireystilaan vaikuttavat uni, ravinto, stressi ja tunteet, ja sitä voi säädellä tietoisesti esimerkiksi rentoutumalla tai aktivoitumalla sopivasti.